Paljonkin voisi  kertoa ns.entisestä elämästä, elämästä ennen uskoon tuloa, mutta olen sitä mieltä, ettei se ketään rakenna. Ainoastaan esimerkkinä siitä miten ei pidä valita. Vääriä valintoja on tullut tehtyä uskon elämänkin aikana. Jumala on rakkaudessaan ne sallinut, armahtanut, parantanut. On asioita, jotka ovat satuttaneet toisten ihmisten valintojen tähden. Ne ovat asioita, joista selvitään myös armon avulla, antamalla anteeksi. Vaikuttaa siltä, että elämä on jatkuvaa prosessia siihen asti, kunnes "sapatin lepo" saavutetaan.

Jatkossa pyrin käsittelemään näitä "prosesseja" sen mukaan kuinka jaksan, tai Pyhä Henki puhuttavaksi antaa. Ehkä joku saa tästä jotain itselleen, se on tarkoitkseni.